HUITTISLAISTA HUUMORIA

Otteita Keijo Jaakolan kokoamasta kirjasta Huittislaista huumoria vuodelta 1978

SANANPARSIA JA SUTKAUTUKSIA

Ei köyhältä konstit lopu: jos ei oo ehtoolla leipää nin mennee syämäti maate.

Turha nuukuus ja piäni varkaus ei paljon auta.

Kyl sopu tillaa tekkee ja rakkaus vällyjä levittää.

Mitäs niistä terveisistä, olis lähettänyt limpun.

Mää oon sitä aina sanonu, veihken mää mitään puhunu oo.

Mee sää vaan erellä ko sulla on parrei jakkuki.

Hiki laiskan syäresä, vilu tyätä tehresä.

Älä sure, antaa hevosen surra, sillä on iso pää ja harvasa korvia.

Mitäs mua vahtaat, ei mulla sen pirrei nokka oo ko sullaka.

Nälkäinen syä vaihka jänestä.

Sauna on ko kirkko, ei siälä saa kirota eikä piäreskellä.

Ei kuule eikä näe eikä paljo haistakka.

Ei se yhren syytä oo ko kaks tappelee.

Väkkee ko helluntaiepistolasa.

Jos pualesta sanasta ei ymmärrä, ei ymmärrä koko sanastaka.

SANOMUKSIA

Onnee vaan ja menestystä, sano Marjaanan Kalle ko vasikka kaivoon putos.

En mää tiä, luulin vaan, sano Kolinen Tilta ko valehteli.

Rumat ne on ko vaatteilla kommeilee, sano Hilja ko hälle puhrasta esiliinaa kauppareissulle tarjottiin.

Yhtaikaa syämään ja eri aijaalla huussiin, sano Huittisten isäntä.

Selkis, sano kissa ko puskat krahisi ja sammakan hiireksi luuli.