Ympyrähulluista Hirvenpäähän

Teksti Tarja Eklöf

Ryti ja museo

Päivää vaan, mää oon Miina. Ette tairakka tuntee mua viä. Mää asun tosa vähän matkan pääsä kirkosta. Mää toimittelen herrasväen asioita. mutta mitäs mää ny täsä ittestäni ruppeen puhhuun. Eiks oo kommee toi hiljan tehty makasiini. Kyllä se kivimiäs Eeriksonni (August Eriksson) on sitte mahrottaman taitava ko tommose pykninki rakensi. Vaikka tiätysti siinä oli oikeen riitinkit. Se oli se Pranteri (Brander) ko teki ne piirustukset. Mutta kumminki, vallan hianoo tyätä.

No mikäs toi vihellys ny on. Jaa, siälä taitaaki Loimijovella taas mennä se laiva, Lauttakylä meinaan. Siinä sitä sitte kulkee ukkoo ja akkaa, mukuloita ja tavaraa mahrottomat määrät Kyttälän asemalle ja siältä taas tänneppäin. Mahtaaks siälä nykki olla kyytisä/völisä se Rytin viisas poika, se Risto. Siinä sitte ov viksu ja ahkera miähen alku. Se nääs käy Porisa lyseoo, pääsi sinne jo 10 vuoren vanhana, suoraal lyseon toiselle luakalle. Se mennee tolla laivalla Kyttälääj junalle ja sillä sitte Porriin. Kyllä sillä pojjaalla o lukuhalut ja älliä pääsä. Mitä mahtaa ollenka siittä tullakka. Isänsä on se Rytin Eevertti ja äitinsä Iira Vivika. Taikka Iida se oikeen kirkonkirjojen mukkaan on, mutta emmää oikeen semmosta dreetä ossaa sannookka. Iita eiko Iida. Kyllä se ov vaikee sannoo.

Mutta uskokaas vaan ni siittä Ristosta tullee viälä joku suurmiäs sitte ko se kassoo aikaihmiseks. Tiä vaikka ruppeis vallal lakia lukkeen ja ruppeis lakimiäheks, taikka johtajaks Suamen Pankkiin nim pitkäks aikaa ettei kukkaan muu. Ja ministeriks, vaikka pääministeriks, taikka iha Suamen resirentiks. Semmonen aanaus mulla o.

Tästä makasiinistaki sais vaikka museon sitte konnei ennää tarvita lainajyvämakasiinia. Kyl semmonenki aika vielä tullee, sanokaa vaan mun sanoneen. Ja sitte sinne museoon tullee ihan oma osasto sille resirentti Rytille. Siälä voi sitte käyrä vahtaamasa toristuksia ja kaikkia niitä kommeita kunniamitaleita ja mitä kamppeita sillä resirentillä sitte on ollukki.

Kyl maar sinne museoon sitte Momman Siinanki tikkureita ja viinejä kurronnaisia tullee. Mutta sussiunaa, mitä mää täsä ny vielä selliitän. Tosta Siinasta tuli miäleen, että määhän oon menosa pappilaan, provastim pappilaan nääs, viämään Momman Siinalle sannaa, että Kivirantaanki tarttis taas tulla kankasta kuttoon. Kohta siältä varmaan lähetettääj joku pikkupiika mun perrääni kattoon, että misä mää oikeen viivyn konnen ollenka tuu takaisi.

Ei maaka, mun tarttee nyt mennä, mutta paankaas vaan käyren tuala kommeesa kivipykninkisä nin näätte, mitä mää teitille täsä povasi.