Teksti Tarja Eklöf
Oskar Kivi
Olen Oskar, rusthollari Oskar Kivi. Tulin Huittisiin 20-vuotiaana vuonna 1861 ja ostin Kivirannan tilan. Lapsuudenkodissani Urjalan pitäjän Menoisten kylän Maunulan tilalla olin osallistunut talon töihin pienestä asti. Opin tietämään mitä töitä pitää tehdä ja millaista työmäärää työntekijöiltä voi vaatia. Isän kanssa pääsin osallistumaan yleisten asioiden hoitoon. Asioiden hoitaminen oli minulle tuttua, vaikka en osannut edes kirjoittaa. Koulua en ollut käynyt eikä Urjalassa siihen aikaan koulua ollutkaan. Nimikirjoituksena käytin puumerkkiä. Kirjoittamaan opin vasta täällä Huittisissa. Sukunimenä aloin käyttää nimeä Kiviranta. Myöhemmin lyhensin sen Kiveksi.
Kivirantaan tullessani tila oli rappiokunnossa. Vain arvokas, 1790-luvulla rakennettu päärakennus oli kunnossa. Aloin kunnostaa tilaa tarmokkaasti. Ensin rakennutin uuden navetan. Se tehtiin kivestä ja siellä oli tilaa noin sadalle lehmälle. Tallirakennus tehtiin kivestä, samoin meijerirakennus maidon jalostusta varten. Ensimmäinen meijeristimme oli tanskalainen Jensen, joka tuli tilalle reppu selässä.
Kivirantaan hankittiin ensiluokkaisia koneita tehostamaan ja helpottamaan töitä. Tilalla oli paikkakunnan ensimmäinen niittokone. Ajoin sitä itse niin että sammalet pölisivät. Katsojia saapui pitkienkin matkojen päästä. Kivirannassa oli myös Huittisten ensimmäinen puimakone. Tilalla aloitettiin varsinainen vuoroviljely, kymmenjakoinen viljelystapa, joka edisti huomattavasti maanviljelystä. Sain tilan kukoistamaan.
Yhtiökumppanin kanssa aloitimme Alku-laivalla laivaliikenteen Loimijokea ja Kokemäenjokea pitkin Lauttakylän ja Kyttälän rautatieaseman välillä. Maanviljelijä Juho Peren ja prykäri Johanssonin kanssa perustimme omistamalleni Karpin tilalle oluttehtaan, prykin.
Olin mukana kirkollisessa ja seurakuntaelämässä ja toimin Huittisissa ensimmäisen kuntakokouksen puheenjohtajana. Osallistuin kaikkiin kuntaa ja kuntalaisia koskettaviin yhteisiin hankkeisiin ja olin mukana perustamassa kansakoulua, paloapuyhtiöitä ja säästöpankkilaitosta. Kuntakokouksen valitsemana edustajana pääsin ajamaan rautatieasiaa. Ponnisteluista huolimatta rautatielinjaa ei saatu kulkemaan Huittisten kautta. Olin myös edustajana valtiopäivillä.
1890-luvun alussa suunniteltiin maanviljelyskoulun perustamista Satakuntaan. Rakennutin sitä varten Kivirantaan jo tilavan rakennuksenkin. Siinä oli suuri juhlahuone ja komeat tornit. Maanviljelyskoulua ei kuitenkaan Huittisiin tullut. Kokemäki veti pidemmän korren tässä asiassa. Mutta Huittisissa päästiin viettämään maamme ensimmäisen suomenkielisen kansanopiston, Länsi-Suomen Kansanopiston avajaisjuhlaa marraskuun alussa vuonna 1892.
---
Oskar Kivi kuoli ankaran sairauden jälkeen vuonna 1901. Hänen Huittisten kirkkoon lahjoittamansa kaksi suurta kynttiläkruunua valaisevat edelleen kirkkoa, nyt sähköistettyinä. Oskar Kiven ensimmäisen vaimon Ida Vilhelmiina Patrikin tyttären rautainen risti on tiettävästi toinen kahdesta Huittisten hautausmaalla säilyneestä 1860-luvun lopun suurista kuolonvuosista kertovasta muistomerkistä. Huittisten museossa on Oskar Kiven toisen vaimon Amanda Kiven vihkipuku ja ketunnahkainen turkki. Tarmokas suomalainen talonpoika Oskar Kivi oli monella tavalla kehittämässä tämän seudun talouselämää ja sivistysoloja.