Teksti Tarja Eklöf
Salakapakat
Huittisten eläinmarkkinoita oli pidetty lähes sadan vuoden ajan eri paikoissa Huittisissa. Eläinmarkkinat kuuluivat Turun porvarien eli kauppiassäädyn edustajien valtapiiriin, mutta mukana oli kauppiaita Uuttakaupunkia, Poria ja Raumaa myöten. Markkinoille tuli kaikenlaista kansaa oman pitäjän lisäksi kauempaakin. Karjanmyynnin ja muun markkinatavaran lisäksi janoisille oli tarjolla juotavaa yllin kyllin. Markkinat oli lopetettu vuonna 1821 liiallisen oluenjuonnin ja tappeluiden aiheuttamien järjestyshäiriöiden vuoksi.
Vuonna 1879 Lauttakylän eläinmarkkinoita alettiin pitää uudelleen. Markkinapaikka oli silloisen poikakoulun edustalla kirkkotiellä ja siihen liittyvillä kujilla. Muutamaa vuotta myöhemmin saatiin lisää tilaa viereiseltä peltokappaleelta, joka sittemmin tunnettiin piskutorin nimellä.
Huittinen kuului tuohon aikaan Loimaan kihlakuntaan ja Lauttakylän eläinmarkkinat olivat kihlakunnan ainoat. Kaupan oli elävää karjaa, lehmiä, sonneja, nuorta karjaa, porsaita ja lampaita. Lisäksi tarjolla oli rihkamatavaraa, käsityötuotteita ja muuta tavaraa. Nyt markkinat olivat paikallisten yrittäjien reviiriä.
Almanakan merkintä kertoi, että eläinmarkkinat Huittisten Lauttakylässä olivat Mikon päivänä 29. syyskuuta. Päivä oli vanha palkollisväen pestuupäivä, jolloin talolliset hankkivat palkollisia seuraavaksi vuodeksi. Aika oli mitä parhain markkinariehan viettoon. Väkeä tungeksi kylän raiteilla tuhansittain ja tunnelma oli riehakasta.
Vuonna 1879 perustettiin myös Lauttakylän prykinä tunnettu Karpin Oluttehdas. Prykin alkuaikoina olutta sai ostaa prykistä suoraan kuka tahansa. Salakapakointi ja juopottelu olivat yleisiä ilmiöitä. Lauttakylän liepeillä oli useita salakapakoita. Tunnetuimmat niistä olivat Salkkari ja Karotus eli Helvetti. Hieman etäämpänä oli vielä Töykkälä. Niissä myytiin oluen lisäksi lainvastaisesti myös viinaa.
Virkavallan tehtävänä oli valvoa markkinoiden aiheuttamaa epäjärjestystä. Nimismies oli vuokrannut järjestyksen pitoa varten Lauttakylästä tai sen liepeiltä riihen tai kellarin putkaksi, jonne pahimmat häiriköt ja tappelijat vietiin lepäilemään. Pitkään tällaisina tilapäisinä säilytyshuoneina toimivat Nordgrenin majatalon ja Risti-Raution rusthollin kellarit sekä Ala-Kykylän riihi. Ala-Kykylän riihessä oli oikein oma osasto naisille ja miehille. Markkinoiden aikana myös Hannulan kellari toimi väliaikaisena putkana.
Vuonna 1881 salakapakat hävitettiin. Joukko aloitti Salkkarista, jatkoi Helvettiin ja päättyi Töykkälään. Salakapakointi hiljeni, mutta eläinmarkkinoiden aiheuttama epäjärjestys ei laantunut, vaikka sakon uhalla kiellettiin oluen ja väkevien juomien tarjoaminen ja nauttiminen, meluaminen yöaikaan ja ratsastajien vauhtihurjastelu. Lauttakylän viimeiset eläinmarkkinat pidettiin Mikon päivänä vuonna 1903.