Presidentti Risto Ryti 1889-1956

Presidentti Risto Rytin elämäkerta

Koti ja sisarukset
 
Risto Ryti syntyi 3.2.1889 neljäntenä kaikkiaan 11 sisaruksesta. Hän oli juuriltaan satakuntalainen "talonpojan poika". Suvussa oli molempien vanhempien puolelta rusthollareita ja talollisia etupäässä Huittisista, mutta myös Kokemäeltä, Harjavallasta sekä Kiikasta.
Isä, Kaarle Evert, oli alkuaan rusthollarin poika ja nimeltään Mauriala. Äiti, Ida Vivika, oli Junttilan tyttäriä muutaman kilometrin päästä Maurialasta. Solmittuaan avioliiton
v. 1884 nuoripari hankki jo seuraavana vuonna kodikseen Rytin tilan Loimankylästä ja otti ajan tavan mukaan tilan nimen sukunimekseen. Nykyisin osa siitä on edelleeen Rytin suvun hallussa, Kalle-veljen sukuhaaralla.
 
Rytin tila oli vauras. Sen pinta-ala oli 400 ha. Karjaakin oli viitisenkymmentä päätä. Evert oli ajan oloissa edistyksellinen maanviljelijä. Emäntä ja isäntä olivat valistuneita, eteenpäin pyrkiviä ja itsenäisiä ihmisiä. Evert otti osaa lukuisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Arvostaan tietoinen Ida hoiti taloutta ja kasvatti lapsiaan ankaran järjestyksen ja vakaan nöyryyden periaatteilla.
Poliittiselta kannaltaan Rytit olivat nuorsuomalaisia. Perheen pojat osallistuivat vuosisadan alkupuolella aktiivisesti poliittiseen toimintaan.
 
Koulunkäynti

Risto oli poikkeuksellisen lahjakas. Hän oli alkeisopissa filosofian maisterin ja kansanopiston johtajan, maisteri M.A. Knaapisen yksityisoppilaana. Knaapisen mukaan Ristolle tarvitsi sanoa asia vain kerran, kun hän sen jo osasi. Knaapinen oli kulttuuripersoona, Rytien pitkäaikainen perheystävä ja Riston lahjakkuuden "löytäjä".
 
Opiskeltuaan menestyksellisesti Porin lyseossa hän suoritti ylioppilaskirjoitukset keväällä 1906. Ylioppilaaksi Risto julistettiin toukokuun 19. päivänä Keisarillisessa Alexanderin yliopistossa Helsingissä, ajan tavan mukaan vasta julkisen suullisen kuulustelun jälkeen.
 
Opinnot ja lakimiesura

Risto Ryti suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1909. Ystävykset, juristit Erkki Eskola ja Risto Ryti perustivat yhdessä Raumalle asianajotoimiston, josta käsin voi palvella koko Satakuntaa. Huittisissa toimistoksi kelpasi kotitalon kamari.
 
Ryti sai varatuomarin arvon v. 1912 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi v.1914. Samana vuonna hän, täydennettyään vielä opintojaan Lontoossa, perusti asianajotoimiston Helsinkiin ystävänsä ja tulevan lankonsa Eric Serlachiuksen kanssa. Englannissa Ryti olisi viihtynyt kauemminkin. Hän koki sen toiseksi "henkiseksi" isänmaakseen, jonne hän mielellään myöhemminkin matkasi.
 
Jo vuonna 1910 alkoi Rytin tuttavuus ja yhteistyö suurlahjoittaja Alfred Kordelinin kanssa. Jollei lähiomaisia oteta lukuun, on Alfred Kordelin maisteri Aulis Knaapisen ohella se ihminen, joka ehkä eniten on vaikuttanut Rytiin ja hänen uraansa. Rytistä tuli Kordelinin kaikkien lakiasioiden hoitaja, jolle Kordelin uskoi hyvinkin vaativia tehtäviä. Ikäerosta huolimatta miesten välille syntyi lämmin ystävyyssuhde. Ystävyyden katkaisi Kordelinin traaginen kuolema vuoden 1917 mellakoissa Mommilassa. Rytille jäi vain testamentin toimeenpano.
 
Kordelinin asiainhoitajana Ryti sai erinomaisen käytännön "kaupallisen koulun", josta oli suurta hyötyä hänen myöhemmille toimilleen pankki-, talous- ja valtiomiehenä.
 
Asianajajana Ryti jatkoi vuoteen 1919 saakka, jolloin hän siirtyi Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n johtajaksi.
 
Yksityisyys

Risto Ryti solmi avioliiton Gerda Paula Serlachiuksen kanssa. Heidät vihittiin avioliittoon Helsingissä 20.1.1916. Liitosta muodostui kestävä ja lämmin. Esikoinen Karl Johan Henrik syntyi joulukuussa 1916, Niilo Erik v. 1919 ja Eva Paula Margareta v. 1922.
 
Risto Rytin julkisuudessa tunnettu kuva on karu. Hän oli mies, jonka tekoja eivät ohjanneet tunteet vaan kylmä järki. Perheen parissa hän oli kuitenkin lämminhenkinen ja huumorintajuinen perheenisä, joka nautti automatkailusta ja retkistä luonnon helmaan.
 
Taiteen keräämisen ja historiallisen kirjallisuuden lukemisen ohella Rytin tärkein harrastus oli maatalous. Porvoon maalaiskunnasta hankittiin maatila, jonka hoidon Ryti suunnitteli tarkkaan, vaikkei omin käsin talon töihin puuttunutkaan.
 
Suomen Pankin pääjohtaja

Tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg määräsi valtiovarainministeri Risto Rytin Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi (pääjohtajaksi) 30.1.1923. Ryti ryhtyi hoitamaan virkaansa vasta vuoden kuluttua ministerikauden päätyttyä.
 
Rytin pääjohtajakaudelle osui markan kultakantaan siirtyminen v. 1925 ja pulavuodet 1929 - 1933 sekä kultakannasta luopuminen v.1931.
 
Lukuisilla matkoillaan länsimaihin ja Moskovaan Risto Ryti edisti Suomen taloussuhteita monipuolisesti. Hän osallistui myös Kansainliiton toimintaan. Taitavana talousmiehenä Ryti onnistui voittamaan ulkomaiden luottamuksen, niin että esim. Wall Street Journal nimitti 1920-luvun puolivälissä Suomen Pankkia "koko Euroopan mallilaitokseksi". Erityisen lämpimiksi suhteet muodostuivat Englannin Pankin kanssa. Rytin rahapolitiikka vaikutti hyvin keskeisesti Suomen talouspolitiikkaan pitkään hänen jälkeensäkin.
 
Risto Ryti palasi pääjohtajaksi Suomen Pankkiin syksyllä 1944. Yhteiskunnalliset olot Suomessa olivat muuttuneet hänen presidenttikautensa aikana. Sekä ulko- että sisäpoliittisista syistä pankkivaltuusmiehet painostivat Rytin eroamaan pääjohtajan tehtävästä kesäkuussa 1945.
 
Risto Ryti oli Suomen Pankin pääjohtajana yhteensä 17 vuotta. Hän on siten historian ylivoimaisesti pitkäaikaisin Suomen Pankin pääjohtaja.
 
Kansanedustaja ja ministeri

Lapsuuskodin vaikutuksesta Risto jo opiskeluvuosistaan lähtien harrasti poliittista toimintaa Nuorsuomalaisen puolueen riveissä.
 
Risto Ryti valittiin 30-vuotiaana kansanedustajaksi vuonna 1919 Turun ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä Kansallisesta Edistyspuolueesta. Ryti tunnettiin aatteiltaan demokraattisena, tasavaltalaisena liberaalina. Hänen toimintaansa ohjasi koko hänen elinaikansa kaksi periaatetta: ehdoton rehellisyys ja velvollisuudentunto.
 
Ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan Risto Ryti nousi nopeasti riviedustajasta valtiovarainministeriksi H.J. Vennolan toiseen hallitukseen v. 1921 sekä uudelleen Kyösti Kallion ensimmäiseen hallitukseen v. 1922. Valtiovarainministerinä Risto Ryti noudatti tiukan taloudenpidon periaatetta. Hänen onnistui saada valtion talous vakaaksi.
 
Vuoden 1927 vaaleissa Risto Ryti valitiin uudelleen kansanedustajaksi vastoin omaa tahtoaan. Ryti oli silloin Suomen Pankin pääjohtaja eikä mielestään voinut toimia kansanedustajana, omana esimiehenään. Niinpä hän eduskunnan jäsenenäkin keskitti taitonsa ja tarmonsa Suomen Pankin johtamiseen ja kansainväliseen toimintaan.
 
Valtiomiehen ura oli Risto Rytille kuin ennalta määrätty kohtalo. Suomen jouduttua talvisotaan v. 1939 maalle tarvittiin pääministeri, joka pystyi viileään harkintaan. Vaikka Ryti aluksi kieltäytyi, hänen velvollisuudentuntonsa isänmaata kohtaan voitti ja hän aloitti pääministerinä 1.12.1939.

Presidentti Risto Ryti

Ensimmäisen kerran Risto Ryti oli vähällä tulla valituksi presidentiksi jo 36-vuotiaana v. 1925, mutta hävisi kolmannella kierroksella Lauri Kristian Relanderille äänin 172 - 109. Risto Ryti joutui pääministerinä hoitamaan presidentin tehtäviä elokuusta 1940 lähtien presidentti Kyösti Kallion sairastuttua vakavasti.
 
Presidentinvaalit 19.12.1940 toimittivat samat valitsijamiehet kuin edelliselläkin kerralla. Risto Ryti valittiin ylivoimaisella enemmistöllä jo ensimmäisellä kierroksella presidentiksi Kallion kauden loppuajaksi.
 
Kesäkuussa 1941 Suomi joutui uudelleen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sodasta tuli oletettua pidempi ja siitä irrottautuminen kävi yhä vaikeammaksi.
 
Kauden päättyessä 1942 Rytille tarjoutui mahdollisuus luopua presidentin tehtävistä. Hän tunsi kuitenkin velvollisuudekseen jatkaa maan johdossa sodan loppuun saakka. Ryti valittiin jälleen presidentiksi ylivoimaisella enemmistöllä. Häntä vastustavia voimia oli todellisuudessa enemmän kuin äänestysluvut näyttivät.
 
Kovalle koetukselle presidentti Risto Rytin vastuuntunto ja uhrautuvaisuus joutuivat ns. Ribbentrop-sopimuksessa. Pelastaakseen Suomen itsenäisyyden Ryti allekirjoitti sopimuksen omissa nimissään, vaikka tiesi teon voivan myöhemmin johtaa jopa kuolemantuomioon. Täten varmistui valtion mahdollisuus irrottautua tarvittaessa sopimuksesta, joka oli voimassa vain niin kauan kuin Ryti oli presidentti. Ryti jätti eroanomuksensa 29.7.1944.
 
Vuonna 1945 alkoi sotasyyllisyysoikeudenkäynti, jossa Risto Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Seitsemän muuta syytettyä saivat kahdesta viiteen vuotta vankeutta. Rytille oli kyllä etukäteen tarjottu mahdollisuutta paeta ulkomaille, ainakin aluksi Ruotsiin. Ryti kuitenkin jyrkästi kieltäytyi kaikista pakoaikeista, koska hän ei katsonut tehneensä mitään lainvastaista.
 
Presidenttikauden jälkeen
 
Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä saamastaan 10 vuoden tuomiosta kuritushuoneessa Ryti joutui kärsimään neljättä vuotta Sörnäisten vankilassa.
 
Sairastuttuaan vankilassa Ryti vietti 60-vuotissyntymäpäivänsä poliisien vartioimassa Kivelän sairaalassa. Sieltä hänet tavoitti 19.5.1949 myös presidentti J.K. Paasikiven myöntämä "armahdus enemmältä kärsimiseltä". Vapautumisen johdosta Ryti sai runsaasti onnitteluja kansalaisjärjestöiltä ja yksityisiltä kansalaisilta.
 
Vankilasta vapauduttuaan Ryti vetäytyi vähitellen pois julkisuudesta. Satakuntalaisuutta ja Satakuntalaista Osakuntaa hän arvosti elämänsä loppuun saakka muistaen satakuntalaisia opiskelijoita mm. stipendein.
 
Helsingin yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta myönsi Risto Rytille kunniatohtorin arvon toukokuussa 1956.
 
Vaikean sairauden murtamana Risto Ryti siirtyi ajasta ikuisuuteen 25.10.1956. Hänet haudattiin kaikin tasavallan päämiehelle kuuluvin juhlallisuuksin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.

Kirjallisuus:
 Martti Turtola: Risto Ryti Elämä isänmaan puolesta, Otava, 1994
 Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo: Gerda Rytin elämäkerta I, WSOY, 1998
 Huittisten Museo