Historiaa Huittisten kirjastosta

 

Tarja Peltomäki

 

Vuosia sitten eräänä kauniina päivänä kirjastoon asteli mies, joka tiedusteli virkailijalta: ”Löytyykö teiltä Keltaista Pörssiä?” 

 

Virkailija, joka ei ollut kyseisestä lehdestä ikinä kuullut, vastasi ystävällisesti hymyillen: ”Ei löydy, mutta Musta Pörssi (nykyään Tekniset) on ihan tuossa keskustassa pienen matkan päässä.” 

 

Ensimmäiset kirjat hankittiin Pastori Pihlmanin keräyksen ansiosta 

Kirjasto on elänyt ja muotoutunut ajan mukana.

 

Huittisten kirjaston perustajaksi mainitaan pitäjänapulainen, pastori Herman Pihlman, joka keräsi varat ensimmäisten kirjojen hankintaan raamatunselitys- ja kinkeritilaisuuksissa. Lehtori Erkki Nuutisen laatiman kirjaston historiikin mukaan on mahdollista, että kirjasto sijaitsi aluksi pastori Pihlmanin asunnossa, Vanhassa Viialassa, entistä meijeriä vastapäätä joen toisella puolella.

 

Huittisten pääkirjaston auditorio onkin nimetty Herman Pihlmanin mukaan Hermanni-saliksi.

 

Herman Pihlman ei hoitanut kirjastoa pitkään, vaan se siirrettiin Kirkonkylän Hannulan taloon, joka sijaitsi suurin piirtein nykyisen Lauttatalon paikalla. Kirjaston hoidosta vastasivat kirkkoherra Åkermanin tyttäret, ensin Johanna Gustava Vilhelmina Sarin vuosina 1861 - 64 ja hänen jälkeensä mamselli Charlotta Augusta Åkerman vuosina 1864 - 72. Seuraavat kaksi vuotta 1872 - 74 kirjastoa hoiti kelloseppä Matti Ekholm. Kirjasto ilmeisesti sijaitsi hänen asunnossaan, mutta varmuutta tästäkään ei ole.

 

Kirjaston siirtyminen kunnan hoitoon toi lisää resursseja 

Kunnan vastuulle kirjasto siirtyi v. 1872. Vuonna 1874 kirjastolle löytyi sopivat tilat Lauttakylän poikakoululta ja kirjastonhoitajana toimi yleensä opettaja. Silloinen poikakoulu on nykyään nuorisoklubi. Ensimmäiset kuntakokouksen vahvistamat säännöt laina- eli kansankirjastolle laati opettaja Karl Johan Wickström (myöh. Werkko), jonka hoidossa kirjasto oli 1874 - 76.

 

Kirjastoa hoitivat myös A. H. Kantonen 1876 - 79, Augusta Rundberg 1879 - 80, Matti Ekholm 1880 - 85, kappalaisentytär A. Lagerstedt 1886, V. A. Ramberg 1886 - 99 ja Verner Väinölä 1900 - 20. Aluksi työ oli palkatonta, ensimmäisen kerran palkkaa maksettiin v. 1880.

 

Merkittävän panoksen kirjaston hyväksi antoi Paavo Arvola, joka opettajan työnsä ohella hoiti kirjastoa v. 1921 - 46. Hän oli suorittanut kirjastotutkinnon ja teki ison työn mm. luetteloimalla ja järjestämällä aineistoa sekä poistamalla huonokuntoiset kirjat.

 

Vuodesta 1922 kirjasto alkoi saada säännöllisesti avustusta kunnalta. Aiemmin avustus oli ollut satunnaisempaa ja varoja kirjojen hankintaan oli kerätty mm. opettaja Kantosen järjestämillä iltahuveilla.

 

Vuonna 1928 tuli voimaan kirjastolaki ja sen vaikutukset, esimerkiksi määrärahojen kasvu, näkyi myös Huittisissa, voitiin hankkia uusia kirjoja ja perustaa uusia piirikirjastoja kouluille.

 

Kirjasto valtasi vanhan poikakoulun 

Vuonna 1930 kirjasto muutti poikakoululta suurempiin tiloihin Lauttakylän yhteiskoulun vanhaan puurakennukseen ns. Lydenin taloon, samaisella paikalla on nykyään Lauttakylän lukion uudempi osa. Näissä tiloissa se toimi vuoteen 1943 asti, jolloin koulu tarvitsi tilat itselleen ja kirjasto muutti kunnantaloon, rakennukseen, joka on säilynyt katukuvassa ja sijaitsee lähes vastapäätä nykyistä kaupungintaloa. Vuonna 1948 muutettiin taas, niin sanottuun Niemisen taloon.

 

Uusia tiloja jouduttiin miettimään jo neljä vuotta myöhemmin, syynä tällä kertaa tulipalo. Sopivasti samana vuonna, 1952, valmistui entiselle poikakoululle, silloiselle Lauttakylän kansakoululle, uudet tilat. Koululta jäi tyhjäksi suuri luokkahuone. Kirjasto sai huoneen käyttöönsä ja palasi takaisin vanhalle poikakoululle. Vuosien kuluessa kirjasto valloitti koko punaisen puurakennuksen keskeltä kylää omaan käyttöönsä.

 

30 vuoden odotus palkittiin: Yhteinen olohuone 

Vähitellen seinät alkoivat tulla vastaan. Uudesta kirjastosta tai paremmista kirjaston tiloista haaveiltiin pitkään, 1970-luvulta vuoteen 2001 asti, jolloin kirjasto sai nykyiset tilansa Särkimyssillan pielestä.

 

Näin siis vuonna 1871 kunnan varoin hankittu kirjakaappi oli vaihtunut valoisiin ja ajanmukaisiin 1300 m² tiloihin.

 

Ennen yhden henkilön sivutoimisesti hoitamassa pääkirjastossa työskentelee nykyään viisi vakinaista työntekijää eli kirjastotoimenjohtaja, kirjastonhoitaja ja kolme kirjastovirkailijaa. Vakituisen henkilökunnan lisäksi kirjastossa työskentelee yleensä yksi työllistetty.

 

181 kirjan kirjasto on karttunut jo 81 000 niteen kokoelmaksi. Ensimmäiset kirjat olivat hengellisiä, mukana muutama historiallinen teos. Nykyään tuskin on aihetta, jota ei kirjoissa olisi tavalla tai toisella käsitelty.

 

Nykykirjasto onkin kuntalaisten olohuone, jossa haetaan tietoa, elämyksiä tai kulutetaan aikaa.

 

Vuonna 1867 oman kunnallishallinnon saanut Vampula on liittynyt Huittisiin vuoden 2009 alusta ja vuonna 1862 perustettu Vampulan kirjasto on näin ollen osa nykyistä Huittisten kaupunginkirjastoa.

 

Kirjastoauto korvasi koulujen kirjastot 

Huittisiin hankittiin ensimmäinen kirjastoauto vuonna 1972. Auto alkoi kiertää kouluilla joka viikko ja koulujen omat kirjastot lopetettiin. Aluksi autolla oli oma autokirjastonhoitaja-kirjastoautonkuljettaja, mutta vuodesta 1993 lähtien kirjastoautopalvelut on hoidettu ostopalveluna. Kirjastoauto kiertää Huittista edelleen. Sitä vastoin vuonna 1968 perustettu laitoskirjasto lakkautettiin vuonna 1994.

 

Aukioloajat ovat lisääntyneet huimasti, esimerkiksi vuonna 1874 kirjasto oli avoinna vain sunnuntaiaamuisin, ennen ja jälkeen jumalanpalveluksen, kesäaikana vielä harvemmin. Vielä vuonna 1963 oli kirjasto avoinna vain pari tuntia neljänä päivänä viikossa, eli ma klo 15 - 17 ja ke - pe klo 17 - 19. Vuonna 1973 kirjasto oli avoinna jo kuusi tuntia joka arkipäivä ja lauantaisin kolme tuntia. Vuoteen 2009 tultaessa aukioloaika on pidentynyt vielä lisää. Nykyisin Huittisten pääkirjasto on avoinna arkisin 12-19 ja lauantaisin 10-15 (kesälauantait suljettu), lehtilukusali aukeaa arkisin jo klo 9.

 

Kynä vaihtunut viivakoodinlukijaan 

Kirjaston ajatus, kirjojen hankkiminen yhteiseen lukemiskäyttöön ja lainattavaksi, on periaatteessa pysynyt samana. Moni muu asia konkreettisessa toiminnassa ja tiedon olemassaolossa onkin muuttunut. Tieto ei asu enää yksinomaan kirjoissa kirjoitetussa muodossa, vaan se on myös esimerkiksi internetissä kaikkien saatavilla.

 

Kirjaston lainajärjestelmän murroksen voidaan katsoa alkaneen vuonna 1974. Silloin lainauksessa otettiin harppaus eteenpäin ja siirryttiin niin sanottuun Detroit-systeemiin. Lainaaja merkitsi itse oman kirjastokorttinsa numeron kirjan takakannessa olevaan korttiin, jonka virkailija vaihtoi eräpäiväliuskaan.

 

1990-luvulla kirjastossa käytettiin useampi vuosi, kun kaikki materiaali, kirjat, lehdet, videot ja muu materiaali luetteloitiin ja tarroitettiin, jotta se voitiin siirtää järjestelmän muistiin. Tietokoneaikaiseen lainaukseen siirryttiin vuonna 1997.

 

Vuoden 1997 jälkeen omaa numeroa ei enää ole tarvinnut kirjoittaa, vaan virkailija lukee sekä kirjastokortin että kirjoissa olevat viivakoodit viivakoodinlukijalla, kuittaa lainat ja tulostaa asiakkaalle eräpäiväkuitin.

 

Tekniikka on mennyt vauhdilla eteenpäin ja jo muutaman vuoden ajan on ollut käytössä Origo-järjestelmä, joka mahdollistaa kirjaston verkkokäytön. Asiakas voi uusia lainansa ja varata kirjoja myös kotikoneeltaan. Uudet tuulet puhaltavat parasta aikaa, kun Huittinen marraskuussa 2009 liittyi muiden Satakunnan kirjastojen kanssa Satakirjastot-kirjastoyhteisjärjestelmään. Nyt asiakkailla on käytössä oman kirjaston kokoelman lisäksi muidenkin Satakunnan kirjastojen kokoelmat.

 

Syksy tuo koululaiset ja opiskelijat kirjastoon 

Syksyllä koulujen alkaessa löytävät opiskelijat ja koululaiset tiensä kirjastoon. Laajojen raporttien, esseiden ja tutkimusten laatiminen vaatii opiskelijalta syventymistä alansa kirjallisuuteen. Henkilökunta mielellään avustaa heitä tiedon hakemisessa. Koululaisia opastetaan kirjastonkäyttöön heti, kun he oppivat alakoulussa lukemaan ja opastusta jatketaan koko peruskouluajan. Vastaavanlaisia luokkakäyntejä kouluaikana on ollut ainakin jo 1960-luvulta alkaen.

 

1970-luvulla alkaneet satutunnit jatkuivat 2000-luvun alkuun, jolloin ne vähitellen hiipuivat. Vuonna 2008 innostuttiin uudestaan. Koska kävijöitä on riittänyt mukavasti, on satutunteja tarkoitus jatkaa myös tulevaisuudessa.

 

Kirjojen, lehtien ja av-materiaalien lisäksi Hermanni-salissa sekä vitriinissämme sekä Taideseura Indigon vitriinissä, jota kirjasto on saanut luvan käyttää, on ollut esillä taidetta monelta eri taiteilijalta ja kädentaitajalta.

 

Kirjastosta haetaan vastauksia 

Kirjastosta ei pelkästään lainata kirjoja vaan tietysti kysellään monenmoista ja muutakin kuin opiskeluun liittyviä kysymyksiä: Ravintola Haarikan purkamisvuotta, vanhoja valokuvia vanhoista aiheista, halonhakkuun Suomen ennätystä vuonna 2008, ohjetta, jossa pullapitko letitetään viidellä, Euran asukasmäärää. Joku haluaa tietää, miten tehdään merimiessolmu ja toinen selvittää, kuinka kudotaan villasukan kantapää.

 

Kirjojen sisällöstäkin tietysti kysellään 

Missä kirjassa Hercule Poirot alkaa viljellä kurpitsoita? Halutaan kirja, jonka nimi ei muistu mieleen, mutta kirjan etukannessa on nainen keltainen sadetakki päällä ja keltaiset saappaat jalassa. Etsitään kirjaa, jonka nimi on Kello. Kelloa ei löydy, mutta hetken mietinnän jälkeen löytyy Aika. Kirjaa "Rotkon reunalla" ei löytynyt, mutta löytyipä onneksi "Kuilun partaalla".

 

Muutama vuosi sitten etikka oli” tapetilla”. Puhuttiin etikan käytöstä siivouksessa , ruoanlaitossa ja monessa muussa.

 

Opiskelija tuli kysymään hoitoalan oppikirjaa, jonka nimi on "Etiikka hoitotyössä". Virkailija kuuli sen verran väärin, että innostui ajattelemaan, että nytkö etikkaa jo käytetään hoitotyössäkin. Valitettavasti kirjaa ei Huittisten valikoimista löytynyt. Nuori nainen jatkoi, että no löytyykö teiltä sitten muita etiikan kirjoja. Lievästi punastunut virkailija sanoi, että löytyypä hyvinkin ja kertoi asiakkaalle, että kyllä etiikka hoitotyössäkin löytyy, äsken taisi olla pieni ”kirjoitusvirhe”.

 

Ensi vuonna juhlavuosi 

Huittisten kirjastolle vuosi 2010 on juhlan aikaa. Kirjastoa on tarkoitus juhlia pitkin vuotta. Luvassa on asiakkaille täytekakkukahvit, luentoja, lauluiltoja, eri aiheisia esityksiä ja näyttelyitä. Myös lapsille ja nuorille on tiedossa omaa ohjelmaa.

 

 

Kirjastonhoitajina ja/tai johtajina ovat toimineet myös 

Hilli Markkula 1946 - 47
Elli Karhu 1947 - 53
Martta Kaipainen 1953 - 73
Tuula Martikainen 1973 - 78
Tuula Spinkkilä 1978 - 07
Marjut Tiisala 2007-  

 

 

Lähteet:

 

Hara, Karri: Huittisten kirjaston historia 1860 - 2004

Nuutinen, Erkki: Piirteitä Huittisten kunnankirjastosta

Suur-Huittisten historiat III, IV ja V

Lauttakylä-lehden artikkelit eri vuosilta

 

Artikkeli on julkaistu Huittisten Joulu -lehdessä vuonna 2009 nimellä "Huittisten kirjasto täyttää 150 vuotta".