Tietoa meistä

Museonhoito siirtyi Museo- ja Kotiseutuyhdistykseltä kaupungille vuonna 1977, jolloin kotiseutuyhdistyksen kokoelmat siirtyivät kaupungin omistukseen. Rakennuksen peruskorjauksen jälkeen museo avattiin toukokuussa 1985.

Huittisten museo liittyi 1.1.2009 Harjavallan ja Huittisten kaupunkien välisellä sopimuksella osaksi Harjavallan kaupungin museotoimea. Sopimuksen mukaisesti Harjavallan ja Huittisten kaupungin alueella järjestettävän kunnallisen museotoiminnan ylläpitäjänä toimii Harjavallan kaupunki. Museotoimen hallinnosta ja taloudenhoidosta huolehtii Harjavallan kaupunki. Molemmat kaupungit vastaavat omalla alueellaan toimivien museoiden kustannuksista. Huittisten museon kokoelmat, museorakennukset ja maa-alan omistaa Huittisten kaupunki.  

Huittisten museo toimii kolmikerroksisessa kivimakasiinissa. Rakennus oli alun perin pitäjänmakasiini, johon hyvinä satovuosina varastoitiin viljaa. Katovuosina viljaa lainattiin siemenviljaksi tai sitä annettiin avustuksina varattomalle väestölle.

Piirustukset uutta lainajyvästöä varten laati arkkitehti G. A. Brander, ja ne on päivätty marraskuussa 1900. Seuraavana vuonna etsittiin lehti-ilmoituksella tekijää makasiinin perustuksille ja kivityölle. Makasiinin rakentajaksi valittiin halvimman tarjouksen – 12 775 markkaa – tehnyt ja taitavaksi tiedetty kivirakentaja August Erikson (1842–1926). Rakennus valmistui vuonna 1902.

Makasiinin rakennuskivet hakattiin Ripovuoren kalliosta. Kivet kuljetettiin Ripovuorelta rakennuspaikalle hevospeleillä. Kalkki tilattiin Paraisilta, ja se kuljetettiin Rauman sataman kautta. Rakentajien työkalut olivat yksinkertaisia: pura ja leka. Kivien nostamiseen käytettiin eräänlaista nosturia, kraanaa, jolla veivaamalla kivet saatiin nostettua ylös.

Makasiinin puutöiden tekijää etsittiin julkisella urakkahuutokaupalla, joka järjestettiin heinäkuussa 1902. Makasiinin ovet ja ikkunanpuitteet teki J. K. Malm, maalaustyöt E. Rosnell ja kattotyöt K. Salminen.

Vähitellen tarve lainajyvästötoiminnalle loppui, ja rakennusta alettiin vuokrata muuhun käyttöön. Vuodesta 1940 alkaen vuokralaisina olivat mm. Museo- ja kotiseutuyhdistys ja Huittisten suojeluskunta.

Sota-aikana makasiinia tarvittiin lähellä sijainneen ruumishuoneen lisätilana, jonne sankarivainajat sijoitettiin odottamaan hautausta. Samaan aikaa rakennuksen toisessa päässä toimi Kansanhuollon arkisto ja siellä säilytettiin myös tilapäisesti siirtoväen tavaroita.

Ensimmäinen yleisölle avoin museonäyttely tiloissa avattiin vuoden 1950 laulujuhlien aikana. Näyttelyn suunnitteli professori Niilo Valonen.

Koko rakennus siirtyi Huittisten kauppalan omistukseen 1976, ja rakennusta ryhdyttiin remontoimaan museoksi.

Lähteet:
Huittisten kaupunginarkisto
Keski-Vakkuri, Irma: Laina- ja vaivaisjyvästö – jyhkeä satavuotias, Huittisten Joulu 2002
Tiisam plikka: Kivimakasiinin tevosta – ja sem mestarista, Huittisten Joulu 1978
Viikki, Raimo: Suur-Huittisten historia I ja II

Huittisten museonystävät on joukko vapaaehtoisia, jotka toimivat aktiivisesti Huittisten museon taustavoimana.

Museonystävät voivat olla museon arjessa avuksi monella tavalla. Toisinaan museolla kaivataan apukäsiä näyttelyn rakentamisessa tai tapahtumien järjestämisessä. Toisinaan taas avuksi olisi paikallishistorian tuntija, joka voisi tunnistaa valokuvia tai tallentaa muistitietoa.

Museon ystävätoiminnassa voit osallistua juuri niihin asioihin, joista olet kiinnostunut. Käsistään käteville on tarjolla mm. askartelua ja monenlaisia tehtäviä näyttelynrakentamisen parissa, kameran kanssa viihtyvät voivat valokuvata, historiasta kiinnostuneet voivat olla avuksi tiedonhankinnassa, tapahtumissa tarvitaan kahvinkeittäjää.

Ystävätoiminta tarjoaa siihen osallistuville mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, mielenkiintoista tekemistä sekä mahdollisuuden kurkistaa museon kulisseihin.

Lisätietoja Huittisten museonystävien toiminnasta saa museonjohtaja Satu Rantalalta.