Risto Ryti

Presidentti Risto Ryti 1889–1956
Risto Ryti oli Suomen tasavallan viides presidentti vuosina 1940–1944. Lisäksi hän oli asianajaja ja Suomen Pankin pääjohtaja (1923–1945). Hän toimi kansanedustajana ja valtiovarainministerinä sekä pääministerinä vuosina 1939–1940.

Juuret
Risto Ryti on ainut satakuntalaislähtöinen presidenttimme. Ryti syntyi 3.2.1889 Huittisten Loiman kylässä. Hän oli vanhaa satakuntalaista talonpoikaissukua sekä isänsä että äitinsä puolelta.
Risto Rytin vanhemmat olivat Kaarle Evert Mauriala, rusthollarin poika Huittisten Mommolan kylästä ja Ida Vivika o.s. Junttila, jonka suku myös kuului pitäjän vanhimpiin ja vauraimpiin.
Naimisiin mentyään Kaarle Evert ja Ida Vivika hankkivat Loiman kylästä Rytin talon. Samalla he ajan tavan mukaan ottivat sukunimekseen Ryti. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta: 8 poikaa ja 3 tyttöä. Risto syntyi perheen neljäntenä poikana.
Rytin tila oli vauras. Sen pinta-ala oli 400 ha. Karjaakin oli viitisenkymmentä päätä. Evert oli ajan oloissa edistyksellinen maanviljelijä. Emäntä ja isäntä olivat valistuneita, eteenpäin pyrkiviä ja itsenäisiä ihmisiä. Evert otti osaa lukuisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Arvostaan tietoinen Ida hoiti taloutta ja kasvatti lapsiaan ankaran järjestyksen ja vakaan nöyryyden periaatteilla.
Poliittiselta kannaltaan Rytit olivat nuorsuomalaisia. Perheen pojat osallistuivat vuosisadan alkupuolella aktiivisesti poliittiseen toimintaan.

Koulutus
Riston tulessa kouluikään Ida-äiti suostutteli perheen hyvän ystävän ja naapurin, kansanopiston johtajan M. A. Knaapisen ottamaan Riston yksityisoppilaakseen. Risto oli poikkeuksellisen lahjakas. Knaapisen mukaan Ristolle tarvitsi sanoa asia vain kerran, kun hän sen jo osasi. Knaapinen oli kulttuuripersoona, Rytien pitkäaikainen perheystävä ja Riston lahjakkuuden “löytäjä”.
Risto oli kymmenvuotias aloittaessaan koulunkäyntinsä Porin lyseossa. Kouluvuoden aikana Risto asui koulukortteerissa Porissa.
Risto suoritti ylioppilastutkinnon 17-vuotiaana, 19.5.1906. Syksyllä Risto kirjoittautui yliopistolle opiskelemaan lakitiedettä.
Risto Ryti suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1909. Ystävykset, juristit Erkki Eskola ja Risto Ryti perustivat yhdessä Raumalle asianajotoimiston, josta käsin voi palvella koko Satakuntaa. Huittisissa toimistoksi kelpasi kotitalon kamari.
Ryti sai varatuomarin arvon vuonna 1912 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1914. Samana vuonna hän, täydennettyään vielä opintojaan Lontoossa, perusti asianajotoimiston Helsinkiin ystävänsä ja tulevan lankonsa Eric Serlachiuksen kanssa. Englannissa Ryti olisi viihtynyt kauemminkin. Hän koki sen toiseksi “henkiseksi” isänmaakseen, jonne hän mielellään myöhemminkin matkasi.
Jo vuonna 1910 alkoi Rytin tuttavuus ja yhteistyö suurlahjoittaja Alfred Kordelinin kanssa. Jollei lähiomaisia oteta lukuun, on Alfred Kordelin maisteri Aulis Knaapisen ohella se ihminen, joka ehkä eniten on vaikuttanut Rytiin ja hänen uraansa. Rytistä tuli Kordelinin kaikkien lakiasioiden hoitaja, jolle Kordelin uskoi hyvinkin vaativia tehtäviä. Ikäerosta huolimatta miesten välille syntyi lämmin ystävyyssuhde. Ystävyyden katkaisi Kordelinin traaginen kuolema vuoden 1917 mellakoissa Mommilassa. Rytille jäi vain testamentin toimeenpano.
Kordelinin asiainhoitajana Ryti sai erinomaisen käytännön “kaupallisen koulun”, josta oli suurta hyötyä hänen myöhemmille toimilleen pankki-, talous- ja valtiomiehenä.
Asianajajana Ryti jatkoi vuoteen 1919 saakka, jolloin hän siirtyi Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n johtajaksi.

Perhe ja yksityiselämä
Eric Serlachiuksen kautta Ryti tutustui myös tämän perheeseen. Ericin nuorempi sisar, Gerda, liikkui usein ystävysten mukana ja 1914 miehet palkkasivat hänet avukseen juuri perustamaansa asianajotoimistoon.
Gerda ja Risto julkaisivat kihlauksensa elokuussa 1915 ja naimisiin he menivät tammikuussa 1916. Perheen esikoinen, Karl Johan Henrik syntyi joulukuussa 1916, toinen poika Niilo Henrik 1919 ja tytär Eva Paula Margareta 1922.
Rytin julkinen kuva oli karu – hymytön ja viileä – mutta perheen parissa hän oli lämminhenkinen ja huumorintajuinen perheenisä, joka nautti automatkailusta ja retkistä luonnon helmaan, keräsi taidetta ja luki historiallista kirjallisuutta.
Rytille tärkeä harrastus oli maatalous. Porvoon maalaiskunnasta hankittiin maatila, jonka hoidon Ryti suunnitteli tarkkaan, vaikkei omin käsin talon töihin puuttunutkaan.
Ryteillä oli laaja ystäväpiiri ja he osallistuivat vilkkaasti seuraelämään: kävivät teatterissa, oopperassa, konserteissa ja päivällisillä. Myös molempien sukulaisiin pidettiin tiiviisti yhteyttä.

Kansanedustaja ja ministeri
Lapsuuskodin vaikutuksesta Risto jo opiskeluvuosistaan lähtien harrasti poliittista toimintaa Nuorsuomalaisen puolueen riveissä.
Risto Ryti valittiin 30-vuotiaana kansanedustajaksi vuonna 1919 Turun ja Porin läänin pohjoisesta vaalipiiristä Kansallisesta Edistyspuolueesta. Ryti tunnettiin aatteiltaan demokraattisena, tasavaltalaisena liberaalina. Hänen toimintaansa ohjasi koko hänen elinaikansa kaksi periaatetta: ehdoton rehellisyys ja velvollisuudentunto.
Ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan Risto Ryti nousi nopeasti riviedustajasta valtiovarainministeriksi H. J. Vennolan toiseen hallitukseen vuonna 1921 sekä uudelleen Kyösti Kallion ensimmäiseen hallitukseen vuonna 1922. Valtiovarainministerinä Risto Ryti noudatti tiukan taloudenpidon periaatetta. Hänen onnistui saada valtion talous vakaaksi.
Vuoden 1927 vaaleissa Risto Ryti valittiin uudelleen kansanedustajaksi vastoin omaa tahtoaan. Ryti oli silloin Suomen Pankin pääjohtaja eikä mielestään voinut toimia kansanedustajana, omana esimiehenään. Niinpä hän eduskunnan jäsenenäkin keskitti taitonsa ja tarmonsa Suomen Pankin johtamiseen ja kansainväliseen toimintaan.
Valtiomiehen ura oli Risto Rytille kuin ennalta määrätty kohtalo. Suomen jouduttua talvisotaan vuonna 1939 maalle tarvittiin pääministeri, joka pystyi viileään harkintaan. Vaikka Ryti aluksi kieltäytyi, hänen velvollisuudentuntonsa isänmaata kohtaan voitti ja hän aloitti pääministerinä 1.12.1939.
Suomen Pankin pääjohtaja
Tasavallan presidentti K. J. Ståhlberg määräsi valtiovarainministeri Risto Rytin Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajaksi (pääjohtajaksi) 30.1.1923. Ryti ryhtyi hoitamaan virkaansa vasta vuoden kuluttua ministerikauden päätyttyä.
Rytin pääjohtajakaudelle osui markan kultakantaan siirtyminen vuonna 1925 ja pulavuodet 1929–1933 sekä kultakannasta luopuminen vuonna 1931.
Lukuisilla matkoillaan länsimaihin ja Moskovaan Risto Ryti edisti Suomen taloussuhteita monipuolisesti. Hän osallistui myös Kansainliiton toimintaan. Taitavana talousmiehenä Ryti onnistui voittamaan ulkomaiden luottamuksen, niin että esim. Wall Street Journal nimitti 1920-luvun puolivälissä Suomen Pankkia “koko Euroopan mallilaitokseksi”. Erityisen lämpimiksi suhteet muodostuivat Englannin Pankin kanssa. Rytin rahapolitiikka vaikutti hyvin keskeisesti Suomen talouspolitiikkaan pitkään hänen jälkeensäkin.
Risto Ryti palasi pääjohtajaksi Suomen Pankkiin syksyllä 1944. Yhteiskunnalliset olot Suomessa olivat muuttuneet hänen presidenttikautensa aikana. Sekä ulko- että sisäpoliittisista syistä pankkivaltuusmiehet painostivat Rytin eroamaan pääjohtajan tehtävästä kesäkuussa 1945.
Risto Ryti oli Suomen Pankin pääjohtajana yhteensä 17 vuotta. Hän on siten historian ylivoimaisesti pitkäaikaisin Suomen Pankin pääjohtaja.

Talvisodan pääministeri, jatkosodan presidentti
Talvisodan puhjettua 1939 Ryti suostuteltiin pääministeriksi. Presidentti Kallion pitkällinen sairaus siirsi pääministerille myös tasavallan presidentin tehtäviä.
Kallion erottua vuoden 1940 lopulla Ryti myöntyi vastentahtoisesti presidenttiehdokkaaksi lähinnä Paasikiven toivomuksesta. Rytistä tuli Kallion kuoleman takia toimen haltija jo valintapäivänä 19. joulukuuta 1940.
Kesäkuussa 1941 Suomi joutui uudelleen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Sodasta tuli oletettua pidempi ja siitä irrottautuminen kävi yhä vaikeammaksi.
Ensimmäisten jatkosodan vuosien jälkeen Risto Ryti valittiin uudelleen presidentiksi helmikuussa 1943. Toimikauden pituudeksi säädettiin poikkeuksellisesti ainoastaan kaksi vuotta.
Kovalle koetukselle presidentti Risto Rytin vastuuntunto ja uhrautuvaisuus joutuivat ns. Ribbentrop-sopimuksessa. Pelastaakseen Suomen itsenäisyyden Ryti allekirjoitti sopimuksen omissa nimissään, vaikka tiesi teon voivan myöhemmin johtaa jopa kuolemantuomioon. Täten varmistui valtion mahdollisuus irrottautua tarvittaessa sopimuksesta, joka oli voimassa vain niin kauan kuin Ryti oli presidentti. Ryti jätti eroanomuksensa 29.7.1944.
Tätä yhden miehen uskalluksen näytettä Suomen Marsalkka Mannerheim myöhemmin sanoi “kansalaisurotyöksi”. Presidentti Ryti sitoi Ribbentrop-sopimuksella vain itsensä: Suomi ei saanut irtautua sodasta niin kauan kuin Ryti oli presidentti. Toisenlaiselle poliittiselle kannalle ja rauhan saamiselle hän antoi mahdollisuudet elokuussa 1944 eroamalla presidentin virasta.

Vankeusaika ja vuodet armahduksen jälkeen
Vuosina 1944–1945 Ryti jälleen toimi Suomen Pankin pääjohtajana, kunnes uudet olosuhteet pakottivat hänet eroamaan ja rauhanehtojen tulkinta johti hänet ns. sotasyyllisoikeuden eteen. Alkuvuodesta 1946 hänet tuomittiin yhtenä pääsyytetyistä 10 vuoden kuritushuonerangaistukseen perusteena “virka-aseman väärinkäyttäminen valtakunnan vahingoksi”.
Rangaistuksensa Ryti kärsi Sörnäisten vankilassa ja Kivelän sairaalassa, jonne parantumattomasti sairas Ryti siirrettiin keväällä 1948. Keväällä 1949 Ryti armahdettiin painavista terveyssyistä. Vuodet vankilassa ja vankilanomaisissa olosuhteissa jättivät kuitenkin jälkensä Rytiin.
Vankilasta vapauduttuaan Ryti vetäytyi vähitellen pois julkisuudesta. Satakuntalaisuutta ja Satakuntalaista Osakuntaa hän arvosti elämänsä loppuun saakka muistaen satakuntalaisia opiskelijoita mm. stipendein.
Helsingin yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta myönsi Risto Rytille kunniatohtorin arvon toukokuussa 1956.
Presidentti Risto Ryti kuoli 25.10.1956 vaikean sairauden murtamana. Hänet haudattiin tasavallan päämiehelle kuuluvin juhlallisuuksin Hietaniemen hautausmaalle. Hautajaisista muodostui harras, isänmaallinen surujuhla. Siunaustilaisuus radioitiin suorana lähetyksenä.

Lähteet:
Martti Turtola: Risto Ryti Elämä isänmaan puolesta, Otava, 1994
Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo: Gerda Rytin elämäkerta I, WSOY, 1998