Lauri Leppänen

Kuvanveistäjä, professori Lauri Leppänen 1895–1977
Lauri Aukusti Leppänen syntyi 6.1.1895 Nanhian kylässä Huittisissa. Leppäsen eväät kuvanveistäjän ammattiin olivat hänen käsityöläistaustassaan. Kuten niin monen muunkin taiteilijan kohdalla taipumukset kuvan tekemiseen huomattiin varhain. Leppäsen isä Kustaa oli ammatiltaan puuseppä, sorvarimestari ja myöhemmin malliveistäjä. Lauri Leppäsen suvussa oli ollut mm. hopeaseppiä. Isän suku oli alkuaan Mörkien käsityöläissukua. Perheen nimi muutettiin vuonna 1884 Mörkistä Leppäseksi.
Leppäsen syntymäkoti, Ranta-Torpon talo sijaitsi Huittisten Nanhialla. Perheeseen syntyi kahdeksan poikaa, joista neljä varttui aikuisikään. Lauri Leppänen ehti käydä kansakoulua Huittisissa, kunnes perhe 1.5.1908 muutti töiden perässä Helsinkiin.

Taideopinnot
Laurin isä, Kustaa Leppänen, toivoi pojastaan koristeveistäjää. Koristeveistäjän tavoitteet muuttuivat Lauri Leppäsen mukaan Akseli Gallen-Kallelan kehotuksesta kuvanveistoksi. Nuorella Leppäsellä oli myös onni saada opettajakseen Gunnar Finne, jonka apulaisena hän työskenteli jonkin aikaa.
Lauri Leppänen sai päästötodistuksen Taideteollisuuskeskuskoulusta vuonna 1914. Vuonna 1915 Leppänen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Vapaussodan ja kadettikoulun jälkeen 1920-luvulla hän keskittyi kuvanveistoon.

Monipuolinen taiteilija
Leppänen oli taiteilijana monipuolinen – hänen tuotannostaan löytyy niin monumentaaliveistoksia kuin mitaleja ja muotokuvia. 1920-luvun lopulla Leppäsen tuotanto painottui ekspressionismiin. Tähän kauteen kuuluu vuonna 1928 valmistunut Kullervo-veistos, josta tuli Leppäsen pääteos. Kullervo oli Leppäselle myös läheinen teos. Veistoksesta on pronssivalos Ateneumin taidemuseon kokoelmissa ja Huittisissa Keskuskoulun puistikossa.
Vuonna 1948 Lauri Leppänen voitti sekä ensimmäisen että toisen palkinnon Minna Canth -patsaskilpailussa. Leppäsen ensipalkinnon mukainen Minna Canthin patsas paljastettiin Tampereen Hämeenpuistossa 26.9.1951. Veistoksen kipsinen ylävartalokuva on Lauri Leppäsen kokoelmassa Huittisissa.
Eino Leino -patsaskilpailu nosti Leppäsen vuonna 1951 otsikoihin ja veistoksesta tuli julkisuuden myötä hänen ehkä tunnetuin teoksensa. Eino Leinon patsas sijaitsee keskeisellä paikalla Helsingin Esplanadin puistossa.
1940–1950-luvuilla Lauri Leppänen veisti toistakymmentä muistomerkkiä sankarihaudoille. Huittisissa sekä kirkonkylään että Huhtamon sankarihaudoille paljastettiin Leppäsen veistämät muistomerkit vuonna 1950.
Työn ja kulttuurin muistomerkki Henki ja aine paljastettiin Huittisten Kirkkopuistossa vuonna 1967.

Näyttelyt
Lauri Leppäsen teoksia oli ensi kerran esillä vuonna 1914 Suomen Taiteilijain näyttelyssä Helsingissä. Hän oli saanut näyttelyyn yhden työn, Herra E. F:n muotokuvan. Näyttelytoimintaan tuli sotilasuran aiheuttama katkos aina 1920-luvun alkuun asti. Vuonna 1922 olivat jo arvostelijatkin huomanneet Leppäsen veistokset.
Lauri Leppänen osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin aina 1960-luvun puoliväliin asti. Lisäksi hänen töitään oli esillä suomalaiseen taiteen näyttelyissä ulkomailla, esimerkiksi kahdesti Tukholmassa vuosina 1929 ja 1947 sekä Italiassa vuosina 1937 ja 1955. Leppäsen veistoksia nähtiin useaan otteeseen myös Suomen Kuvanveistäjäliiton näyttelyissä.
Yksityisnäyttelyt olivat Leppäsen kohdalla todella harvinaisia. Syksyllä 1941 Lauri Leppänen asetti kymmenkunta työtään esille Strindbergin Taidesalonkiin Helsinkiin yhdessä Ester Heleniuksen kanssa. Oman näyttelyn hän kokosi 60-vuotispäivänsä yhteyteen Galerie Finneen Helsinkiin.
Kuvanveistäjä Lauri Leppänen järjesti niukasti oman taiteensa katselmuksia elämänsä aikana, mutta teoskokoelmansa lahjoitusta Huittisten kunnalle vuonna 1966 Leppänen kutsui suurimmaksi omaksi näyttelykseen. Tämä kokoelma, joka koostui 71 työstä, on sijoitettu Huittisten museoon. Kokoelmaa on täydennetty myöhemmin usealla teoksella, että nykyisin teoksia on kokoelmissa toistasataa.

Sotilasura
Isoveljensä Arvon esimerkkiä noudattaen Lauri lähti loppuvuonna 1915 jääkärikoulutukseen Saksaan. Hän osallistui asemasotaan Misse-joella ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluihin.
Helmikuussa 1918 Leppänen palasi jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan ja palveli sen jälkeen Suomen armeijassa. Alkuvuodesta 1919 sotilasura keskeytyi, kun Leppänen otti vastaan opetustoimen Taideteollisuuskeskuskoulussa.
Leppänen astui palvelukseen jälleen jouluaattona 1919. Hän sai koulutuksen aktiiviupseeriksi, ja toimi mm. komppanianpäällikkönä kunnes erosi tehtävästään vuonna 1921.
Leppänen palasi palvelukseen vielä 1933–1935, jolloin hän työskenteli topografina Yleisesikunnan topografikunnassa.
Leppänen oli sotilasarvoltaan jääkärikapteeni. Jääkäritausta toi Leppäselle runsaasti erilaisia muistomerkki- ja taisteluveistostöitä sekä myöhemmin sankarihautojen muistomerkkitilauksia.