Huittisten hirvenpää

Vuonna 1903 Palojoella, noin 10 kilometriä Huittisten keskustasta, torppari Heikki Malmin mailla renki Kustaa Mäenpää oli muokkaamassa perunapeltoa, kun hänen työkalunsa osui kivenmurikkaan. Kustaa kumartui poimimaan kiven. Jokin kivessä kiinnitti hänen huomionsa. Tarkemmin sitä tutkiessaan hän huomasi, että kyseessä ei ollutkaan mikään tavallinen kivenmurikka. Se oli erikoisen muotoinen ja siinä oli reikä. Kustaa otti kiven mukaansa ja näytti sitä torpparille. Torppari kiinnostui siitä niin paljon, että oli valmis maksamaan rengille 10 penniä saadakseen kiven. Seuraavana vuonna torppari meni Turkuun markkinoille ja otti kiven mukaansa. Turussa se herätti paljon huomiota. Kivi oli eläimen pään muotoinen ja siinä oli keskellä reikä. Lopulta kaksi herrasmiestä osti kiven torpparilta viidellä markalla.

Esine päätyi Turun kaupungin historialliseen museoon ja myöhemmin Suomen Kansallismuseon kokoelmiin Helsinkiin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kyseessä on noin 8000 vuotta vanha kivikautinen esine. Sen on veistänyt varsin taitava tekijä, joka on tuntenut hyvin tarkkaan vuolukiveen ikuistamansa eläimen. Vuolukiveä ei esiinny esineen löytöpaikalla. Todennäköisesti esine on veistetty muualla tai ainakin materiaali on tuotu muualta.

Esinettä on mahdollisesti käytetty kulttiesineenä. Kyseessä saattaa olla päällikön tai shamaanin sauvan pää, jossa on ollut puinen varsi. Huittisten hirvenpään löytöpaikka on sijainnut meren rannalla ja se on ollut aikanaan kivikautinen asuinpaikka. Tulisijan hiilistä tehdyn radiohiiliajoituksen mukaan paikka on ajoitettu noin 6100 eKr.

Huittisten hirvenpäänä tunnettu esine on vanhin Suomesta löydetty eläinpääesine ja se on Suomen tunnetuin muinaislöytö. Löydös on herättänyt myös suurta kansainvälistä huomiota. Alkuperäinen hirvenpääveistos on nähtävissä Suomen Kansallismuseossa ja Huittisten museossa oleva esine on tarkka kopio alkuperäisestä.